Suoritin siis lopulta Jyväskylän yliopiston Avoimessa yliopistossa kirjoittamisen perus- ja aineopinnot. Lisäksi sain kasaan kirjallisuuden perusopinnot, koska nekin tarvittiin, jotta olisi mahdollisuus pyrkiä avoimen väylän kautta yliopistoon tutkinto-opiskelijaksi (kandi- ja maisteriohjelmaan).
Opintoihin kuului pääasiassa pakollisia kursseja ja niiden lisäksi sai valita joitakin vapaavalintaisia kursseja. Olin aikuisopiskelija, käytin paljon aikaa opintoihin ja olin innokas oppimaan uutta.
Kun nuo kaikki kolme opintokokonaisuutta olivat valmiina, oli jo vierähtänyt monta vuotta.
Suoritin siis lopulta Jyväskylän yliopiston Avoimessa yliopistossa kirjoittamisen perus- ja aineopinnot. Lisäksi sain kasaan kirjallisuuden perusopinnot, koska nekin tarvittiin, jotta olisi mahdollisuus pyrkiä avoimen väylän kautta yliopistoon tutkinto-opiskelijaksi (kandi- ja maisteriohjelmaan).
Opintoihin kuului pääasiassa pakollisia kursseja ja niiden lisäksi sai valita joitakin vapaavalintaisia kursseja. Olin aikuisopiskelija, käytin paljon aikaa opintoihin ja olin innokas oppimaan uutta.
Kun nuo kaikki kolme opintokokonaisuutta olivat valmiina, oli jo vierähtänyt monta vuotta.
Halusinko jatkaa maisteriopintoihin?
Saada virallisen tutkinnon kirjoittamisesta?
Vai oliko tämä nyt tässä?
Kuten tiedätte, päätin jatkaa opiskelua ja seuraavaksi edessä oli hakeminen yliopistoon.
Minusta tuntui epäreilulta kilpailla vasta lukiosta valmistuneiden nuorten kanssa vapaista opiskelupaikoista, joten päätin hakea vain avoimen väylän kautta. Tuo haku oli mahdollista Avoimessa yliopistossa suorittamieni kokonaisuuksien ansiosta.
Kurssiarvosanoilla oli myös merkitystä haussa. Vuosittain tuota kautta otettiin muistaakseni pari hakijaa sisään yliopistoon.
En siis osallistunut pääsykokeisiin, vaan hain vain papereilla ja aiemman maisteritutkintoni siivellä.
Kun pääsisin sisään, voisin sitten skipata kandin tutkinnon ja siirtyä suoraan kaksivuotisiin maisteriopintoihin. Mahdollisesti joitain siltaopintoja saattaisin vielä tarvita.
Jännitys valintojen julkaisupäivänä ei ollut yhtä suurta kuin ensimmäistä ylipistopaikkaa hakiessani, pian Päiviönsaaren lukion lakkiaisten jälkeen.
Koin kuitenkin lievän déjà-vu -tunteen, kun tajusin olevani taas virallisesti yliopisto-opiskelija. Mietin tuolla hetkellä, että jospa syksyllä osallistuisin orientaatioviikon tapahtumiin… fuksina (eli aloittavana opiskelijana) jälleen.
Onnittelut kaikille teille, jotka olette tänä vuonna jo lunastaneet opiskelupaikkanne!
