Miksi tutkijoiden pitää puhua niin vaikealla kielellä, ettei siitä tajua mitään. Ainakaan, jos ei pysty tallilla täysin keskittymään kuuntelemaan suullista selostusta. Tai jos tutkija ei osaa selkokielistää tutkimustansa maallikolle.
Esimerkiksi autoetnografia tarkoittaa tutkimuksessani sitä, että havainnoin itseäni vuorovaikutuksessa ratsuhevosen kanssa. Yritän tekemisieni lomassa havaita ja painaa mieleeni tilanteita, eleitä ja ymmärryksen tai väärinymmärryksen hetkiä lajien välillä.
Kirjoitan havaintomuistiinpanot jälkikäteen ylös. Usein kirjoittamiseen kuluu jopa noin kolmannes siitä ajasta, mitä itse hevostelu on vienyt. Yllättävän paljon sitä muistaa, vaikkei jokaista hevosen korvan liikahdusta, sieraimen rutistusta tai hännän huiskausta tietenkään saa talteen.
Miksi tutkijoiden pitää puhua niin vaikealla kielellä, ettei siitä tajua mitään. Ainakaan, jos ei pysty tallilla täysin keskittymään kuuntelemaan suullista selostusta. Tai jos tutkija ei osaa selkokielistää tutkimustansa maallikolle.
Esimerkiksi autoetnografia tarkoittaa tutkimuksessani sitä, että havainnoin itseäni vuorovaikutuksessa ratsuhevosen kanssa. Yritän tekemisieni lomassa havaita ja painaa mieleeni tilanteita, eleitä ja ymmärryksen tai väärinymmärryksen hetkiä lajien välillä.
Kirjoitan havaintomuistiinpanot jälkikäteen ylös. Usein kirjoittamiseen kuluu jopa noin kolmannes siitä ajasta, mitä itse hevostelu on vienyt. Yllättävän paljon sitä muistaa, vaikkei jokaista hevosen korvan liikahdusta, sieraimen rutistusta tai hännän huiskausta tietenkään saa talteen.
Parhaiten tunnun hahmottavan omat virheeni, turhautumiset ja toisaalta ne lyhyet onnistumisen välähdykset, kun hevonen vaikkapa kantaa itsensä ja kuuntelee pienintäkin pyyntöäni.
Ja voin esimerkiksi yhä nähdä mielessäni sen hetken, kun menin pihattoon, jossa neljä hevosta olivat kaikki sulassa sovussa aamupäiväunilla makuulla – eivätkä välittömästi häiriintyneet tulostani.
Edellisessä postauksessa kuvasin jo monilajista etnografiaa. Toisia havainnoidessani pystyn kirjaamaan muistiinpanot suoraan tilanteessa. Kirjoitan havainnot joko paperille (josta myöhemmin siirrän ne koneelle) tai sitten saan muistiinpanot taitettavan mininäppiksen ja puhelimen avulla saman tien yliopiston tietoturvalliseen tallennustilaan.
Jotta tutkimukseni ei jäisi ihan yläpilveksi havainnoimilleni ihmisille, annan heille siis muutaman sivun tekstiä tutkimukseeni liittyen. Papereihin voi kotona rauhassa perehtyä, jos mahdollista. Tutkimustiedotteessa kerron lyhyesti, mitä tutkimuksessani teen ja miksi.
Tietosuojailmoitukseni (kolme sivua) saattaa mennä monelta nopeasti paperinkeräykseen. Se nimittäin vaikuttaa siltä tietokoneen tai mobiilisovellusten pikkupräntiltä, joka muka pitäisi lukea ennen ”Hyväksyn” -klikkausta. Yritän kuitenkin senkin sisällön kertoa tutkittavilleni lyhyesti, kun tapaamme ennen havainnointitilannetta. Ja ainahan saa kysyä.
Toisten havainnoimisen ohessa itseni havainnointi hevosten parissa tuottaa toivottavasti tutkimukseeni uusia sävyjä näkö-, kuulo- ja hajuaistien lisäksi tunteesta, kosketuksesta ja liikkeestä. Kokemuksesta.
